Tuskin pääsee livahtamaan ohi päivääkään, ettei mediaa seuratessaan törmäisi huoleen vanhustenhuollosta ja sen tasosta, kun suuret ikäluokat vanhenevat ja tulevat hoito- ja hoivaikään. Vanhusten hoitamiseksi tulevaisuudessa on esitetty monia vaihtoehtoja. Tässä esitellään vain yksi.

 

  Laitoshoitoa ei yleensä pidetä parhaana mahdollisena ratkaisuna ja kallistakin se on. Siitä huolimatta eräät tunnetut, seitsemänkymppiset kansalaiset näyttävät olevan sitä mieltä, että laitoshoito on paras mahdollinen turva heille henkilökohtaisesti ja pyrkivät kiihkeästi pääsemään siihen osalliseksi. Vai mitä tuumitte seuraavanlaisesta vanhushuollosta:

 

  Kun järki vielä pelaa eikä dementia pahemmin vaivaa, laitoshoidossa olevilla vanhuksilla on mahdollisuus aitiopaikalta seurata tasavallassa tapahtuvaa yhteiskunnallista keskustelua ja halutessaan, myös osallistua siihen itse. Jos haluaa viettää aikaansa laitoksen ulkopuolella, vanhuksilla on siihen täysi oikeus. Kukaan ei valvo heidän poissaolojaan, eivätkä he ole kenellekään niistä tilivelvollisia.

 

  Laitoksessa on vanhuksella oma huone ja henkilökohtainen avustaja. Hänellä on käytössään tietokoneet ja muu nykyaikainen tekniikka. Yksinäisyys ei vaivaa, kun juttukavereita löytyy vaikkapa viihtyisässä kahvilamiljöössä ja jos haluaa vetäytyä hiljaisuuteen, vanhuksen käytössä on ensiluokkainen kirjasto tuhansine niteineen.

 

  Luonnollisesti vanhuksen laitoshoitoon kuuluvat ensiluokkaiset terveyspalvelut, kuntosalit sekä saunomis- ja uintimahdollisuus. Puhumattakaan kymmenistä harrastusmahdollisuuksista erilaisissa kerhoissa, joita laitoksessa vanhukselle riittää.    

 

  Vanhuksen puhelut ovat ilmaisia ja jos hän haluaa matkustaa kotiseudulleen, hän voi tehdä sen valtion kustannuksella joko lentäen tai junalla. Lyhyemmille matkoille voi käyttää taksia - ilmaista myös se.

   Mistä oikein on kysymys? No! Olisiko lokoisampaa paikkaa viettää eläkepäiviään kuin eduskunta? Eläkeikäiselle rivikansanedustajalle neljä vuotta on pitkä pätkä tulevaisuutta. Ja laitoshoitoon tyytyville maksetaan uhrautumisestaan vielä kohtuulista korvaustakin. Tämän kaiken tietänevät muiden muassa sellaiset – eduskuntaan eläkepäiviään viettämään pyrkivät – konkarit, kuten Claes Andersson ja Jacob Söderman.