Näin ihan alkuun on todettava, että tämän palstan pitäjää on tekstiensä perusteella ja kohteen siitä pahemmin hämmentymättä, epäilty milloin tulipunaiseksi änkyräkommunistiksi, patamustaksi porvariksi, pahemman luokan sovinistiksi ja rasistiksikin. Osoittaneeko merkkejä Piruparan jakautuneesta persoonallisuudesta, kun nimimerkkiä on epäilty myös niin sanotuksi kollektiivinimimerkiksi, jonka suojissa maailman menoa ihmettelisi ja elämänkokemuksiaan paljastelisi useampi kuin yksi kirjoittaja. No, näinhän ei ole, mikä tulkoon tässä ja nyt kerrotuksi.

  Pakinan väsääminen, niin sanottuna etätyönä, on sen verran yksin tapahtuvaa puuhastelua, että vastaavien harrastusten parissa askartelevia kollegoja ei nimimerkin takaa tunnista. Sana työkaveruus ei siis välttämättä puolla paikkaansa, ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä, vaikka tekstejä samaan aviisiin ja samalle lukijakunnalle tuotetaankin. Näin ollen lienee parasta puhua kollegoista, joiden tekstit ovat tuttuja, mutta joita ei osaa yhdistää kasvoihin, joihin on saattanut törmätä useita kertoja – no, vaikkapa kaupan kassalla.

  Oli jonkinasteinen yllätys, kun aivan äskettäin selvisi, että viehättävä nuori nainen, jonka olin tottunut näkemään aivan toisenlaisissa yhteyksissä, onkin yksi edellä mainituista kollegoista. Tämähän vahvistaa vanhan sananlaskun sanoman, että ”koiraa ei ole karvoihin katsomista”. Samalla tuli todennetuksi, että aurinkoisilla asiakaspalvelijoilla, viehättävän hymynsä ohella, saattaa olla mielenkiintoista ja usein painavaakin sanottavaa.

  Edellä tuli kerrottua asiasta vasta toinen puoli kun ilmeni, että tunnistamattomuus oli molemminpuolista. Selvisi nimittäin, että lukiessaan ylle merkityn tekstejä, tämä ihastuttava kollega ei ollut osannut yhdistää Piruparan persoonaa harmaantuneeseen, ylipainoiseen, vanhenevaan ukonrähjään. Tekstin alkupäässä kerrotut epäilyt palstanpitäjän ominaisuuksista tuntuivat varsin laimeilta, kun kollega kauniisti hymyillen kertoi – melkoista hämmennystä aiheuttaen – aina olettaneensa Piruparan pakinoiden takaa löytyvän naispuolisen kirjoittajan. Että silleen!

  Kun huomattavan hämmennyksen vallassa kerroin tapahtumasta pitkäaikaiselle lukijalle ja kriitikolleni, hän totesi, että tuohan vain osoittaa, että näkemyksesi asioihin osoittavat – pakinoitsijallekin hyödyllistä – objektiivisuutta. Ehkä sitten näin???