Tässä iltana eräänä, kun tuijottelin jonkun tavanomaisen ja tyhjänpäiväisen ohjelman täyttämää televisioruutua, havahduin oivaltamaan, että minähän muistan hyvin ajan, jolloin koko televisiota ei Suomessa ollut nähty kuin kuvina lehtien sivuilla. Ajatuksen kehittely jatkui havainnolla, että vanhimmat niistäkin suomalaisista, jotka ovat koko elinikänsä tottuneet televisioon olohuoneen nurkassa, alkavat olla kohta viisikymppisiä.

  Ensimmäiset omat – ajankohdaltaan tarkistettavissa olevat – muistoni sijoittuvat vajaan 55 vuoden taakse. Olimme äitini ja sisareni kanssa Vaasan rautatieasemalla saattamassa isääni junaan. Hän oli lähdössä Helsinkiin katsomaan olympialaisia. Eli vuosi oli 1952 ja oma ikäni tuolloin runsaat neljä vuotta. Tuhon aikaan veturit kiskoivat junia höyryn voimalla ja edellä mainittua televisiota keskivertokansalaisista tuskin kukaan, edes haaveili koskaan itselleen hankkivansa. 

  Jos noista Helsingin olympialaisten ajoista mennään vielä samat 55 vuotta taaksepäin, ollaan 1800-luvun lopussa, jolloin omat isovanhempani olivat alle kymmenen vuoden ikäisiä. Silloin oli jo rautatie Suomessa, mutta eipä paljonkaan muuta, vielä nykyisin käytössä olevasta tekniikasta. Edistyksen oivaltaa kun ajattelee, että itse olen tuntenut ihmisiä, jotka elivät maailmassa, missä joutuivat hämmästyksestä huuli pyöreänä ihmettelemään ensimmäistä polkupyörää, sähkövaloa, radiota, elokuvia, autoa, telefonia, gramofonia ja muita teknisiä ihmeellisyyksiä, jotka nykyihmiselle ovat arkeen ja jokapäiväiseen elämään kiinteästi kuuluvia vekottimia. Jopa niin, että monia ilman, tuskin voisi kuvitella tulevansa toimeen.

  Kun mennään tulevaisuuteen nuo samat 55 vuotta, tyttärentyttäreni lähentelee silloin Piruparan tämän päivän ikää. Tuntuuko hänestä silloin samanlaiselta havaita, että on tuntenut ihmisiä, jotka ovat eläneet ja nähneet, kun Suomessa alkoivat ensimmäiset mustavalkoiset televisiolähetykset, tulivat ensimmäiset kannettavat puhelimet ja niitä seuranneet monitoimikännykät, kotikäyttöiset tietokoneet kannettavine versioineen, sähköposti, internet ja monet muut, tässä nyt luettelemattomat lukuisat tekniikkaan perustuvat mahdollisuudet.  

   Puoli vuosisataa eteenpäin katsottuna, tuntuu varsin kaukaiselta. Kuka tahansa keski-ikäinen voi kuitenkin todistaa, että takanapäin, se on yllättävän lähellä.